Historia - Suomen Romanifoorumin perustaminen

Ensimmäiset romanijärjestöt

Ensimmäiset romanityötä tekevät järjestöt perustettiin Suomeen jo viime vuosisadan alussa, eli lähes 100 vuotta sitten. Aluksi työ keskittyi lähinnä henkilöpapereiden saamiseen, sekä väestörekisteriin ja kirkonkirjoihin kirjautumiseen, paikoilleen asettumiseen sekä sosiaalioikeuksiin, kuten asumiseen. Kiertämisen päättyminen ja lasten koulunkäynnin mahdollistaminen oli tuolloin monien yhteiskunnallisten, jopa sulauttamaan pyrkineiden, toimenpiteiden taustalla.

1950-luvun alussa perustetun Romanengo Staggos -järjestön edustajat vierailivat eduskunnassa, jossa he tekivät aloitteen romaniväestön heikkojen asumisolosuhteiden kehittämiseksi. Tämä johti muutamaa vuotta myöhemmin valtion selvityksen tekemiseen romaniväestön asemasta Suomessa. Selvityksen tuloksena päätettiin perustaa Romaniasiain neuvottelukunta RONK (silloinen Mustalaisasiain neuvottelukunta) Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen vuonna 1956. Se aloitti hallinnollisen yhteistyön kehittämisen romaniväestön ja pääväestön välillä.

1960- ja 1970-luvulla perustettiin useita uusia valtakunnallisia romanijärjestöjä, jotka toimivat sekä yhteiskunnallisen että uskonnollisen työn saralla. Varsinaisesti keskustelu romanien ihmisoikeuksista, romanijärjestöjen yhteistyön kehittämistarpeesta ja yhdenvertaisesta osallistumisesta alkoi kuitenkin vasta jo 1990-luvun alkupuolella.

Euroopan Romanifoorumi ERTF - kansainvälinen yhteistyö alkaa

Tammikuussa 2001 Suomen presidentti Tarja Halonen puhui Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle ihmisoikeuksien tilasta Euroopassa. Puheessaan presidentti Halonen teki aloitteen jossa hän totesi romanien olevan edelleen Euroopan syrjityin yhteinen vähemmistö. Romanien asema ja osallistumien tulisi turvata pyrkimällä luomaan heille "yhteinen ääni", eli edustuselin Euroopan tasolla. Aloite sai kannatusta niin Euroopan romanien parissa kuin Euroopan neuvostossa.

Lue lisää ERTF:n perustamisesta.

Vuoden 2005 aikana Suomessa järjestettiin ensimmäiset ERTF:n edustajavaalit romanijärjestöjen piirissä. Vaalien kokoonkutsujana toimi Romaniasiain neuvottelukunta (RONK) ja niitä valvoi sisäministeriön poliisiedustaja riippumattomana ääntenlaskijana ja tarkkailutahona. Vaaleihin osallistuivat kaikki kansalliset romanijärjestöt ja niissä valittiin Suomen edustajaksi Euroopan Romanifoorumiin Miranda Vuolasranta Espoosta, ja hänen vara-jäsenikseen Sarita Friman-Korpela Helsingistä, Kyösti Florin Jyväskylästä sekä Janette Grönfors Helsingistä.

Fintiko Romano Forumin perustaminen

Vuoden 2006 aikana RONK kutsui yhteistyössä ERTF:n kansallisen romaniedustaja Miranda Vuolasrannan kanssa romanijärjestöt kaksi kertaa yhteiseen tapaamiseen. Tapaamisissa keskusteltiin tarpeesta perustaa kansallinen romanien kattojärjestö, joka mainitaan ERTF:n säännöissäkin.

Elokuussa 2006 järjestetyssä toisessa keskustelutilaisuudessa nimettiin kansallinen työryhmä valmistelemaan kattojärjestön perustamista. Työryhmään valittiin edustajat useista eri romanijärjestöistä. Työryhmässä toimivat: Väinö Lindberg (Romano Missio ry.), Päivi Majaniemi (Suomen Romaniyhdistys ry), Raila Halmetoja (Romanitaiteen Keskus ry) sekä Marko Lind (Imatran Kristillinen Romaniyhdistys ry) Työryhmän puheenjohtajana toimi Miranda Vuolasranta ja Johannes Niska-Virta (Helsingin Diakonissalaitos) valittiin sihteeriksi.

Työryhmän tehtävänä oli selvittää kansallisten romanijärjestöjen määrä ja laatia sääntöehdotus Suomen romanien kattojärjestölle marraskuun loppuun mennessä, sekä valmistella järjestöseminaari maaliskuussa 2007.

Työryhmä päätti valita heti alusta alkaen avoimen, tiedottavan ja vuorovaikutteisen linjan suhteessa järjestöihin, jotta keskustelu kattojärjestön perustamiseen liittyvistä kysymyksistä ja säännöistä pysyisi mahdollisimman avoimena ja kaikki paikalliset ja alueelliset järjestöt voisivat osallistua perustamisprosessiin.

Tavoitteena oli saada selvitystyö valmiiksi seuraavan vuoden 2007 maaliskuussa, jonka jälkeen selvitystyön tulokset ja perustamisehdotus sääntöluonnoksineen esiteltäisiin romanijärjestöille. Työryhmä asetti tavoitteekseen kuulla romanikentän näkemyksiä siitä, millaista yhteistyöjärjestöä tarvitaan ja miten sen tulisi toimia.

Työryhmä sai taloudellista tukea työlleen Opetusministeriöltä sekä Helsingin Diakonissalaitokselta. Varat käytettiin työryhmän kokoustyöskentelyyn, maakunnissa järjestettyjen kuulemistilaisuuksien, sekä maaliskuussa 2007 järjestetyn valtakunnallisen romanijärjestöjen seminaarin kulujen kattamiseksi.

Työryhmä päätti vierailla työnsä alussa tasavallan presidentti Tarja Halosen luona, kuulemassa hänen näkemyksiään romanien oman yhteisen edustusjärjestön perustamistarpeesta Suomessa.

Presidentti piti hanketta tärkeänä ja ajankohtaisena kansainvälisen yhteistyön kehittämisen kannalta. Halonen katsoi oikeudellisesti olevan tärkeää selvittää lähiaikoina perustuslainsäädännön koko merkitys, erityisesti romaniväestön aseman kehittämistarpeiden kannalta.

Tavoitteena tulisi hänen mukaansa olla romanien vähemmistöaseman ja sen kehittämistavoitteiden selkeyttäminen samaan suuntaan kuin on tehty ruotsinkielisen vähemmistön ja saamelaisten kohdalla.

Seuraavaksi työryhmä oli yhteydessä Patentti- ja rekisterihallitukseen, josta kerrottiin että Suomessa on perustettu ja rekisteröity noin 30 romanijärjestöä aikojen kuluessa. Työryhmä selvitti saatujen yhteystietojen ja yhteydenottojen pohjalta järjestökentän tilannetta. Selvisi että Suomessa toimii 18–20 romanijärjestöä edelleen.

Työnsä alussa työryhmä selvitti Saamelaiskäräjien ja Ruotsalaisten Kansankäräjien sääntöjä ja toimintaa. Työryhmä kutsui kuultavakseen muun muassa lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnion oikeusministeriöstä, joka esitteli maan muiden vähemmistöjen asemaa ja toimintaa. Työryhmä katsoi, että romanien kattojärjestön pitkän tähtäimen tavoite tulisi olla rinnastus näihin instituutioihin, joiden toimintakulut on turvattu lailla valtion budjetissa, mutta jotka toimivaltuuksiltaan ovat itsenäisiä.

Työryhmä vertasi muiden Suomen vähemmistöjen yhteisiä edustuselimiä ja niiden sääntöpohjaa Euroopan romanien ja kiertävien foorumin (ERTF) sääntöihin ja laati niiden pohjalta alustavan mallin Suomen Romanifoorumin säännöille. Sen jälkeen työryhmä päätti järjestää lääneissä paikallisten ja alueellisten romanijärjestöjen kuulemistilaisuuksia.

Romaniväestön osallistuminen perustamiseen

Työryhmä järjesti eri puolilla maata alueellisia kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia järjestöille yhteistyössä lääninhallitusten yhteydessä toimivien alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien kanssa.

Romanijärjestökuulemisia järjestettiin Turussa, Mikkelissä, Jyväskylässä, Oulussa ja Helsingissä.

Kuulemis- ja keskustelutilaisuuksiin osallistuivat lähes kaikki toiminnassa olevat Suomen romanijärjestöt. Tapaamisiin osallistui yhteensä noin 60 romania ja virkamiestä noin 18 eri romanijärjestöstä.

Tapaamisten tarkoitus oli keskustella laaditusta sääntöluonnoksesta ja perustella kattojärjestön tarvetta. Ennen kaikkea tarkoituksena oli kuitenkin kuulla romaniväestöä ja heidän näkemyksiään sekä ehdotuksiaan kattojärjestön perustamiseen ja tuleviin tehtäviin liittyvissä keskeisissä asioissa ja sääntöpohjan luomisessa.

Työryhmä sai hyvää palautetta tästä jalkautumisesta ja koki tapaamiset ja keskustelut erittäin merkittäviksi oman työskentelynsä sekä kattojärjestön perustamisen kannalta. Erityisesti työryhmää kehuttiin siitä, että perustamisprosessiin sisällytettiin kaikki olemassa olevat romanijärjestöt. Liiton perustamisprosessia voisikin luonnehtia kansalaisten äänen kuuntelemiseksi, joka ensimmäistä kertaa Suomen romanien historiassa antoi mahdollisuuden eri puolilla Suomea asuville romaneille tulla demokraattisesti kuulluiksi.

Perustamissääntöluonnos saatiin valmiiksi alkukeväästä ja kansallinen perustamiskokous pidettiin maaliskuussa 2007. Työryhmä piti yhteensä 10 kokousta, noin yhdeksän kuukautta kestäneen selvitystyönsä aikana.

Perustamiskokous

Perustava kokous pidettiin Hotelli Arthurin tiloissa Helsingissä kaksipäiväisenä 22-23.3.2007. Perustamiskokouksesta oli ilmoitettu Helsingin Sanomissa, romanikielisissä radiouutisissa ja kutsukirjeissä jotka lähetettiin sekä sähköpostin että kirjepostin välityksellä kaikille Suomen romanijärjestöille.

Seminaarin ensimmäinen päivä käytettiin sääntöjen ja perusteiden läpikäymiseen ja yhteiseen muokkaamiseen ja toinen päivä keskittyi itse perustavan kokouksen pitämiseen.

Kokoukseen saapui edustajia 17 eri järjestöstä ja lisäksi sitä seurasivat sekä Romaniasiain neuvottelukunnan (STM-RONK), Romaniväestön koulutusyksikön (OPH) että Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) edustajat. Kaikki osallistuneet järjestöt eivät asettaneet omia ehdokkaita eivätkä osallistuneet äänestyksiin. Järjestäjä maksoi kustakin järjestöstä yhden virallisen edustajan kulut.

Kokouksen toisena päivänä 23.3.2007, kokoontuneet järjestöt hyväksyivät yksimielisesti kattojärjestön perustamisen ja sen säännöt.

Uuden kattojärjestön nimeksi tuli: Fintiko Romano Forum (FRF) ja sen kotipaikaksi Helsinki.

FRF:n luottamushenkilövalinta siirrettiin jatkokokoukseen, joka päätettiin pitää 4. toukokuuta vuonna 2007. Tähän päädyttiin siksi, että kaikki järjestöt eivät olleet valmistautuneet seminaariin saapuessaan vielä henkilövalintoihin. Järjestöille haluttiin antaa aikaa pohtia ja tehdä omat ehdokasvalintansa.

Jatkokokous

Seuraavassa toukokuun 4. päivän jatkokokouksessa järjestöt asettivat ehdokaslistalle 32 henkilöä, joista valittiin suljetuin lippuäänestyksin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä 7 hallituksen jäsentä ja 3 varajäsentä.

Hallituksen sihteeriksi valittiin yksimielisin äänin Helsingin Diakonissalaitoksen kehittämispäällikkö Johannes Niska-Virta.

Fintiko Romano Forumin - Suomen Romanifoorumin jäseneksi liittyi 14 romanijärjestöä, joista kaksi katsoo olevansa valtakunnallisia ja loput alueellisia tai paikallisia romanijärjestöjä. Maantieteellisesti järjestöt kattavat koko maan ja edustavat siten vähintään 75 % koko maan romanijärjestötahoista.

Fintiko Romano Forumi teki 4. toukokuuta kokouksessaan periaatepäätöksen hakea tukea julkisten rahapelien omistajataholta Suomen Raha-automaattiyhdistykseltä RAY:ltä kattojärjestön toiminnalle ja sen vakauttamiselle. Tavoitteena oli perustaa keskusjärjestölle oma toimisto, henkilöstö ja luoda olosuhteet, joissa sääntöjen mukaista toimintaa voidaan ylläpitää itsenäisesti.

Suomen Romanifoorumin ensimmäisen hallituksen kokoonpano:

Puheenjohtaja Miranda Vuolasranta, varapuheenjohtaja Mertsi Lindgren. Hallituksen jäsenet: Unelma Hagert, Raila Halmetoja, Allan Armas Lindberg, Leif Lindeman, Päivi Majaniemi, Mikko Roth, Tino Varjola. Varajäsenet: Mertsi Bollström, Ossi Blomerus, Henna Huttu.