Romanit Euroopassa

Romanien Eurooppaan saapumisvuotena pidetään yleisesti vuotta 1322, jolloin Simon Simeonisin muistiinpanojen mukaan ryhmä romaneja oli majoittunut Kreetan saarelle. Saman vuosisadan lopulla romaniryhmästä on mainintoja Kyproksen saarelta. 1300-luvun lopusta vuoteen 1430 mennessä romanit olivat levittäytyneet lähes koko Eurooppaan, lukuun ottamatta Pohjois-Eurooppaa. Pohjoismaihin romanit saapuivat ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa. Olaus Petrin kronikassa kerrotaan romanien saapumisesta Ruotsiin vuonna 1512. Vuodelta 1559 heistä on mainintoja Ahvenanmaalta ja vuodelta 1580 Turusta.

Romanien laajamittaiseen vaellukseen on etsitty syitä niin poliittisista oloista kuin yhteiskunnallisesta järjestyksestäkin. Epävakaat poliittiset olot ajoivat romaneja eteenpäin. He eivät olleet yleisesti sitoutuneet maahan tai omaisuuteen, eivätkä katsoneet välttämättömäksi jäädä paikallisten levottomuuksien jalkoihin. Myös feodaaliyhteiskunta asetti romanien oleskelulle omat rajoituksensa. Romanit liikkuivat noin sadan hengen ryhmissä ja saapuessaan paikkakunnalle he tulivat sekä nähdyksi että kuulluksi. Yhtenäiskulttuurisessa Euroopassa ryhmä, joka näytti erilaiselta, noudatti itämaisiin kulttuureihin kuuluvia tapoja, puhui omaa Euroopan kielistä poikkeavaa kieltään, harjoitti erikoisia ammatteja, kuten eläintenkesyttämistä, kädestä ennustamista ja sepän töitä, sekä tunnusti kenties jotain muuta kuin kristinuskoa, herätti sekä uteliaisuutta että pelkoa.

Osa romaneista asettui kuitenkin asumaan paikoilleen ja mukautui asumaan rinnatusten paikallisen väestön kanssa. Esimerkiksi Italiassa romanit etsivät työtä maaseudulta ja Espanjassa he kehittivät käsityöammatteja. Valtaväestöön sulautumisesta huolimatta romanikulttuurin vaikutus näkyy edelleen esimerkiksi Espanjan Andalusiassa. Vaeltamisen, tai paremminkin joukkomuuttojen, takana on ollut osittain myös paremman taloudellisen toimeentulon tavoittelu. Esimerkiksi 1960 ja 70-luvuilla Suomen romaneja muutti Ruotsiin samoin kuin muitakin suomalaisia.

Romanit, vainottu kansa

Romanien historiaan liittyy paljon eriasteista vainoa ja väkivaltaa. He ovat olleet kautta historian helppoja vihan kohteita. Heitä on syytetty milloin mistäkin epäkohdasta tai onnettomuudesta. Vainot alkoivat jo 1500-luvulla. Maastakarkotukset kovien rangaistusten uhalla olivat hyvin tavallisia. Myös pakkotyötä ja orjuutta käytettiin romanien rankaisemiseksi. Perheet ja suvut pyrittiin hajottamaan ja lapset ottamaan pakkohuostaan. Kun pakkokeinot eivät tuoneet toivottua tulosta, eikä romaneista päästy eroon vaikka haluttiin, pyrittiin heidät sulauttamaan valtaväestöön. Sulauttamiskeinoja olivat muun muassa erilaiset lait, jotka kielsivät vaeltamisen tai romanien perinteisten ammattien harjoittamisen. Myös romanikielen ja kansallispukujen käyttöä pyrittiin rajoittamaan. Valistuksen aatteiden levitessä 1700-luvulla, myös asenne romaneja kohtaan muuttui hieman suvaitsevaisemmaksi. Asenteet olivat edelleen kuitenkin kielteisiä, eikä sulauttamispyrkimyksistä luovuttu kokonaan. 1800-luvulla romanien liikkumista yritettiin rajoittaa erilaisilla rekisteröintimenetelmillä. Muun muassa Ranskassa otettiin käyttöön niin sanottu antropometrinen henkilöllisyystodistus, josta ilmeni henkilön henkilötietojen lisäksi tietoja omaisuudesta. Käytäntö oli voimassa yli 60 vuotta.

Suurimat järjestelmälliset vainot koettiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa. Aluksi saksalaisille tuotti ongelmia romanien rodullinen määrittäminen tuhottavien joukkoon, koska romanit kuuluvat niin sanottuun indo-arjalaiseen rotuun. Lopulta romanit määriteltiin niin sanotusti sekarotuisiksi ja heitä pidettiin sosiaalisesti ei-suotavina ja epärehellisinä henkilöinä. Romanien kohdalla säilyi kuitenkin luokittelu rodullisen puhtauden perusteella. Kun juutalaiset kantoivat rinnassaan tähtimerkkiä, oli romaneilla merkkinä joko Z (puhdasrotuinen), ZM, ZM+, ZM- tai NZ kuvaamassa rodullista epäpuhtautta. Joulukuussa 1942 kaikki "sekarotuiset" romanit lähetettiin keskitysleirille Auschwitsiin. Vaikka saksalaisten tarkoituksena oli "jättää joitakin puhdasverisiä romaneja antropologien iloksi", kokivat useimmat heistä saman julman kohtalon. Kaikkiaan on arvioitu että keskitysleireillä tapettiin 500 000-600 000 romania. Arviota on tosin pidetty varovaisena, sillä osa romaneista osa romaneista ei koskaan päässyt leireille saakka, sillä heidät surmattiin jo matkalla.

Nykyhistoriakin voi paljastaa aikanaan romaneihin kohdistuneita vainoja ja järjestelmällistä tuhoa, esimerkiksi entisen Jugoslavian ja erityisesti Kosovon alueelta. Eriasteisia sulauttamispyrkimyksiä on ollut ihan viime vuosikymmenienkin aikana. Esimerkiksi Bulgariassa kiellettiin jopa mustalaismusiikin esittäminen 1980-luvulla.