Romanikieli

Kieli on erottamaton osa kulttuuria, sillä sen avulla ihminen jäsentää ja muokkaa ympäröivää kulttuurimaisemaansa. Kieli mahdollistaa yhdessä toimimisen ja luo sitä kautta kulttuuria. Kieli ei ole vain viestintää, vaan se vaikuttaa myös kulttuuriimme ja jopa ajatuksiimme.

Kielen kulttuurinen merkitys identiteetin säilymisessä on hyvin tärkeää. Romanikieli toimii ryhmän kiinteyden sekä identiteetin vahvistajana. Romanikieli on liittynyt romanien historiaan, perinteisiin sekä tapoihin, ja se on elänyt ja säilynyt suullisena perinteenä. Kirjallisesti kieltä on käytetty vasta 1970 -luvulta alkaen. Romanikielen taito on kuitenkin vähentynyt viimeisen 50 vuoden aikana.

Yleinen yhteiskunnan rakenteiden ja kulttuurin muutos on vaikuttanut romanien kielitaitoon heikentävästi. Romanien perinteiset ammatit ovat muuttuneet ja kaupungistuminen ja perheyhteisön rakenteen muuttuminen vaikuttavat moniin asioihin, myös kieleen. Kielen käyttöön ei myöskään ole enää samanlaista tarvetta, minkä lisäksi kielen käyttöalue supistunut: romanikielen puhujia on vähän ja he asuvat hajallaan. Romanikieli on kuitenkin säilynyt, mutta kokenut muutospaineita. Tärkein syy romanikielen taidon heikkenemiseen on kielenpuhumisketjun katkeaminen: nuoret eivät enää kuule kieltä käytettävän arkielämässä. Myös romanikielen tarve ”salakielenä” on vähentynyt.

Romanikielen asema on turvattu lailla, sillä vuonna 2000 voimaan astuneessa perustuslaissa turvataan oikeus romanikulttuurin ja kielen kehittämiseen sekä ylläpitämiseen. Kulttuuria ja kieltä tukevat yksiköt valtionhallinnossa eivät kuitenkaan ole riittäviä, eikä romanikielen opetus ei toteudu riittävästi kuntatasolla. Kaikilla opetustyötä tekevillä ei ole pedagogista koulutusta eikä riittävää kielitaitoa. Ajantasaista koulutus- ja oppimateriaalia ei myöskään ole riittävästi. Romanikielen opetus ei myöskään toteudu riittävästi kuntien kouluissa. Romanikielen opettaminen peruskouluissa alkoi vuonna 1989, ja opetus on osittain elvyttänyt romanikielen käyttöä.

Kielellistä ja kulttuurisista oikeuksista säädetyt lait eivät ole riittävästi viranomaisia velvoittavia eikä niiden toteuttamiseen ole selkeästi osoitettu määrärahoja.

Käytännön ongelmana on se, että Perusopetuslain 12. pykälä ei velvoita kuntia järjestämään romanikielen opetusta ja Opetusministeriö myöntää täydennysopetukseen myönnettävää valtionavustusta kunnille 86 % kuluista.

Romanikielen asema tulevaisuudessa

Romanikielelle tulisi muodostaa vakiintunut asema yliopistoon esimerkiksi erityiskiintiöiden avulla. Yliopistotasoinen romanikielen ja kulttuurin opetus tulisi suunnitella siten, että olisi mahdollista siirtyä asteittain perusopinnoista aineopintoihin ja edelleen syventäviin opintoihin, esimerkiksi avointen yliopisto-opintojen kautta. Myös romanikielen opettajia tulisi kouluttaa.

On myös mietittävä sitä, mitä itse haluamme tehdä kielen säilymiseksi. Tärkeintä kielen säilymisen kannalta on se, miten romanit itse asennoituvat omaan kieleensä. Kielen elpyminen on kiinni meistä jokaisesta. Opetammeko lapsillemme kieltä ja puhummeko sitä keskenämme?

Kieltä voidaan kehittää muun muassa keskustelukerhojen kautta. Lisäksi on tuotettava nuorille ja lapsille mielenkiintoista materiaalia, julkaista romanikielisiä artikkeleita netissä ja romanilehdissä. Nyt jo olemassa olevat romanikieliset uutiset Romano Mirits uutisohjelmassa toimivat hyvänä esimerkkinä romanikielen levyttämisestä. Romanikielinen kirjallinen traditio on melko nuorta, ja sitä pitäisi tukea.                           

Romanikielen säilyttämiseen ja kehittämiseen tarvitaan lisää resursseja. Romaneita täytyy myös tiedottaa kielellisistä oikeuksistaan.