Rasismin kahdet kasvot

Rasismin kahdet kasvot

Kaikenlainen rasismi on AINA väärin. Rasismi on iso ja vaikuttava sana tässä ajassa ja se saa mediankin liikkeelle. Se herättää vahvoja tunteita puolin ja toisin ja saa aikaan vastakkainasettelua, epäuskoa ja toivottomuutta sekä pelkoa. 

Ennakkoluulot kuuluvat silti jokaisen ihmisen perus ytimeen. Ne on rakennettu suojaksi ja niillä on aina oma funktionsa meidän elämässämme. Sitten on aivan eri asia, miten kukin antaa omien ennakkoluulojensa vaikuttaa elämässään ja suhteissaan muihin ihmisiin. Itse olen ollut todella ennakkoluuloinen valtaväestön kaikkia palveluita kohtaan; poliisia kohtaan, oikeusjärjestelmää sekä ihan naapurin Penttiä kohtaan. Elin yli 40 vuotta siinä luulossa, että kukaan ei hyväksy minua, koska olen mustalainen. Vaikka ihan todellisia kokemuksia rasismista oli hyvin vähän, niin silti annoin näiden uskomusten pienentää maailmaani, ja se ajoi minut oikeastaan aivan yhteiskunnan laidalle ja rikosten pariin.

Kun olin kouluikäinen, vanhempani sanoivat, että minun on pakko mennä kouluun koska Suomessa on oppivelvollisuus ja jos en mene kouluun, niin valtaväestön ihmiset vievät minut lastenkotiin. Niin kuin ymmärrätte, se ei ollut minulle mikään maailman paras motivaatio opiskella, varsinkin, kun koko lähipiirini kantoi ylisukupolvista kauas historian havinasta syntynyttä uskomusta siitä, että meitä ei koskaan hyväksytä. Onhan Suomessa ollut jopa hirttolaki, jonka puitteissa mustalaisia sai hirttää ja meistä maksettiin jopa tapporahaa.

On luonnollista, että taakat ja uskomukset siirtyvät lapsille kymmenien sukupolvien yli ja varsinkin pienissä yhteisöissä, kuten romaniyhteisö. Kun ajattelen omaa elämääni, niin uskomukseni ja pelkoni saivat aina hallita minua. Olin valtaväestön seurassa todella vaivautunut ja oloni oli epämukava. En uskonut, kun opettajat tai vankilan työntekijät sanoivat minusta jotain hyvää vaan jatkoin huumeiden käyttöä ja rikosten tekemistä, koska uskoin ihan luita ja ytimiä myöten, että yhteiskunta on minulle vihollinen numero yksi.

Suomessa on useita satoja romaninuoria- jos lasketaan aikuiset mukaan niin tuhansia romaneita – jotka eivät näe mitään mahdollisuuksia edetä tässä yhteiskunnassa. Syöttämällä lapselle sellainen kuva, että kaikki suomalaiset ovat rasisteja, pienennetään lapsen uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Silti lapsen odotetaan joka päivä menevän kouluun rasistien keskelle, koulun jälkeen ulos leikkimään rasistien kanssa, jatkavan yläasteelle, ammattikouluun tai yliopistoon kohtamaan lisää rasisteja ja vielä työelämään, missä kaikki työnantajat ovat rasisteja.

Tuota samaa epäuskoa itseensä ja omiin mahdollisuuksiin näen nyt jatkuvasti työni kautta. Kohtaamme Romanifoorumilla satoja romaneita ja heidän perheitään, ja yhteinen tekijä tällä ryhmällä on toivottomuus. Kun pohditaan syitä rikoksiin ja päihteisiin ajautumiseen, tai vaikka asumisen haasteisiin, usein melkein ensimmäisenä vastauksena on se, että Suomi on rasistinen maa ja syy kaikkiin minun ongelmiini on yhteiskunnan rasistisuus.

Meillä on D7-hankkeessa asiakkaiden kanssa sellainen sääntö, ettei meillä puhuta rasismista eikä siten anneta mahdollisuutta vierittää vastuuta omista tekemisistä muille, koska omien ongelmien ulkoistaminen on ihmiselle aina luontaista.

Se on ollut toimivaa ja sillä on saavutettu se, että pikkuhiljaa asiakkaan usko omiin mahdollisuuksiin on alkanut kasvaa ja mies on päässyt irti huumeista, opiskellut ammatin ja mennyt töihin.

Rasismi on aina väärin ja siihen pitää aina puuttua. Suomessa, niin kuin muuallakin maailmassa, on aina ollut rasisteja ja tulee aina olemaan. Haluan haastaa meidät kaikki pohtimaan sitä tapaa, jolla puutumme tähän epäkohtaan. Näen että asian suurenteleminen ja jatkuva esillä pitäminen luo valheellisen kuvan todellisuudesta ja sillä voi olla todella negatiivisiakin vaikutuksia romaniyhteisön ihmisiin ja varsinkin nuoriin.

Mietin joskus, että ymmärrämmekö syyn ja seurauksen lakeja? ja sellaisia ihan perus juttuja, että miten ihmisen mieli toimii? Olemme kyselleet pääväestön ihmisiltä, että miten he kokevat rasismisyytökset. Vastaus on aina samanlainen; ei se ainakaan lisää halua ottaa romania töihin, tai vähennä ennakkoluuloja. Se luo ennemminkin puolustusreaktion koska syyllistetään asioista, joihin ei ole osallinen.  Uskallan jopa väittää, että usein vain lisäämme ennakkoluuloja syyllistämisellä. Olen ihan varma, että positiivinen tuo aina mukanaan positiivista. Se vain on niin.

Mitä meille on tapahtunut? ajattelen vanhaa kansaa, joka osasi vaikeankin isännän kesyttää kauniilla sanoilla ja asenteella. Olemme selvinneet älykkyydellä ja meille romaneille ominaisella viisaudella satoja vuosia hengissä. Mihin olemme haudanneet nämä ominaisuudet, kun turvaudumme keinoihin, joista on niin paljon harmia yhteisöllemme. Vihaan ei kuulu vastata vihalla.

Vielä ajatus, että syyllistymmekö itse rasismiin, jos syytämme kaikkia suomalaisia rasisteiksi? Pystymmekö käsi sydämellä sanomaan, että meillä itsellämme on puhtaat jauhot pussissa? Eikö meidän pitäisi rakentaa siltoja ja luoda positiivista todellisuutta meille kaikille.

P.S.

Me teimme kyselyn romaneille eri paikkakunnilla, jossa kysyttiin paikallisten romaneiden suurimmista haasteista. Suurimpana ongelmana pidettiin päihteiden käyttöä ja rikollisuutta romanien keskuudessa, toisena tuli luottotiedottomuus ja vasta kolmantena rasismi.

Tuossa kyselyssä meille kaikille miettimistä.