Muutos vaatii todellista itsensä kohtaamista

Olen Saska Nyman, 38 v mies Helsingistä ja ajattelin tässä kertoa matkastani huume ja rikoskierteen kautta opiskelun ja raittiuden pariin. Sain kolme vuotta sitten tuomion, joka oli suhteellisen pitkä. Rikos kierteeni oli taas kerran vienyt minut vankilaan. 

Vankilassa ollessani mietin elämääni ja lapsiani, ja totesin että minun pitää tehdä elämässäni muutosta, ennen kuin on liian myöhäistä. 

Suljetussa Helsingin vankilassa aloitin työskentelyn vankilan psykologin ja erityisohjaajan kanssa suuttumuksenhallinta kurssilla. Siellä kuulin, että romanifoorumilla on D7 väkivalta- ja rikostyön hanke, jonka tarkoituksena on auttaa romani miehiä irtautumaan rikollisesta identiteetistä sekä tutustumaan itseensä myös sisältä päin käsittelemällä mm tunnelukkoja sekä tutkimaan omia arvoja ja asenteita. 

Kun sitten myöhemmin pääsin Suomenlinnan avovankilaan, aloitin romanifoorumilla D7:ssa. Aluksi en tiennyt mitä ajatella ja jännitin sinne menoa. Vastaanotto foorumilla oli todella lämmin ja tunsin, että ryhmässä vallitsee syvä luottamus ja avoimuus ja tunsin oloni tervetulleeksi heti alusta alkaen. Koin että minulla oli ympärillä ihmisiä, jotka ymmärtävät ja tukevat minua, sekä lisäksi minua rohkaisi nähdä että moni muukin oli muuttanut elämäänsä ja lähtenyt esimerkiksi opiskelemaan.   

Erityisesti vanhemmuutta olen pohtinut paljon. 

Aiemmin ajattelin, että vanhemmuus ei ole rakettitiedettä. Kun olen asiaa käsitellyt täällä ryhmissä, tajusin että vanhemmuus on niin paljon enemmän kuin ruoka ja vaatteet lapselle. Vanhemman tehtäviä ovat esimerkiksi: elämän opettaja, rakkauden antaja, huoltaja, rajojen asettaja, ihmissuhdeosaaja sekä paljon muuta.  Olen tajunnut, että omalla toiminnallani on suora vaikutus lasteni elämään. Ihminen voi tietämättään siirtää tai jättää lapsilleen huonoja asenteita ja käytösmalleja, jos ei tiedosta, että monet ongelmat ovat ylisukupolvisia, eikä ne katkea, jos en itse niitä katkaise ja ole tarkkana mitä mallia lapsilleni annan. Minulle tärkeimpiä asioita on vanhemmuus ja haluan tehdä kaikkeni, että minun lapsillani on hyvät eväät elämään, kun joskus kotoa lähtevät. 

Nyt opiskelen mielenterveys ja päihdetyöntekijäksi ja olen foorumilla työharjoittelussa, ja elämäni näyttää tällä hetkellä varsin hyvältä. Tuomioni alkaa olla loppu suoralla ja haluan työllistyä päihdetyöntekijäksi. Olen oppinut varsinkin sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä muutokselle ja aina voi kehittää itseään. 

Olen kiitollinen, että minulla on ollut romanifoorumilla paljon tukea ja tahdon kiittää foorumin väkeä kaikesta mitä olen saanut kokea ja jakaa teidän kanssa!