HISTORIA
ENSIMMÄISET ROMANIJÄRJESTÖT
Ensimmäiset romanityötä tekevät järjestöt perustettiin Suomeen jo viime vuosisadan alussa, eli lähes 100 vuotta sitten. Aluksi työ keskittyi lähinnä henkilöpapereiden saamiseen, sekä väestörekisteriin ja kirkonkirjoihin kirjautumiseen, paikoilleen asettumiseen sekä sosiaalioikeuksiin, kuten asumiseen. Kiertämisen päättyminen ja lasten koulunkäynnin mahdollistaminen oli tuolloin monien yhteiskunnallisten, jopa sulauttamaan pyrkineiden, toimenpiteiden taustalla.
1950-luvun alussa perustetun Romanengo Staggos -järjestön edustajat vierailivat eduskunnassa, jossa he tekivät aloitteen romaniväestön heikkojen asumisolosuhteiden kehittämiseksi. Tämä johti muutamaa vuotta myöhemmin valtion selvityksen tekemiseen romaniväestön asemasta Suomessa. Selvityksen tuloksena päätettiin perustaa Romaniasiain neuvottelukunta RONK (silloinen Mustalaisasiain neuvottelukunta) Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen vuonna 1956. Se aloitti hallinnollisen yhteistyön kehittämisen romaniväestön ja pääväestön välillä.
1960- ja 1970-luvulla perustettiin useita uusia valtakunnallisia romanijärjestöjä, jotka toimivat sekä yhteiskunnallisen että uskonnollisen työn saralla. Varsinaisesti keskustelu romanien ihmisoikeuksista, romanijärjestöjen yhteistyön kehittämistarpeesta ja yhdenvertaisesta osallistumisesta alkoi kuitenkin vasta jo 1990-luvun alkupuolella.
KANSAINVÄLINEN TYÖ ALKAA
Tammikuussa 2001 Suomen presidentti Tarja Halonen puhui Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle ihmisoikeuksien tilasta Euroopassa. Puheessaan presidentti Halonen teki aloitteen jossa hän totesi romanien olevan edelleen Euroopan syrjityin yhteinen vähemmistö. Romanien asema ja osallistumien tulisi turvata pyrkimällä luomaan heille “yhteinen ääni”, eli edustuselin Euroopan tasolla. Aloite sai kannatusta niin Euroopan romanien parissa kuin Euroopan neuvostossa.
Vuoden 2005 aikana Suomessa järjestettiin ensimmäiset ERTF:n edustajavaalit romanijärjestöjen piirissä. Vaalien kokoonkutsujana toimi Romaniasiain neuvottelukunta (RONK) ja niitä valvoi sisäministeriön poliisiedustaja riippumattomana ääntenlaskijana ja tarkkailutahona. Vaaleihin osallistuivat kaikki kansalliset romanijärjestöt ja niissä valittiin Suomen edustajaksi Euroopan Romanifoorumiin Miranda Vuolasranta Espoosta, ja hänen vara-jäsenikseen Sarita Friman-Korpela Helsingistä, Kyösti Florin Jyväskylästä sekä Janette Grönfors Helsingistä.
SRF:N PERUSTAMINEN
Tammikuussa 2001 Suomen presidentti Tarja Halonen puhui Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle ihmisoikeuksien tilasta Euroopassa. Puheessaan presidentti Halonen teki aloitteen jossa hän totesi romanien olevan edelleen Euroopan syrjityin yhteinen vähemmistö. Romanien asema ja osallistumien tulisi turvata pyrkimällä luomaan heille “yhteinen ääni”, eli edustuselin Euroopan tasolla. Aloite sai kannatusta niin Euroopan romanien parissa kuin Euroopan neuvostossa.
Vuoden 2005 aikana Suomessa järjestettiin ensimmäiset ERTF:n edustajavaalit romanijärjestöjen piirissä. Vaalien kokoonkutsujana toimi Romaniasiain neuvottelukunta (RONK) ja niitä valvoi sisäministeriön poliisiedustaja riippumattomana ääntenlaskijana ja tarkkailutahona. Vaaleihin osallistuivat kaikki kansalliset romanijärjestöt ja niissä valittiin Suomen edustajaksi Euroopan Romanifoorumiin Miranda Vuolasranta Espoosta, ja hänen vara-jäsenikseen Sarita Friman-Korpela Helsingistä, Kyösti Florin Jyväskylästä sekä Janette Grönfors Helsingistä.
OSALLISTUMINEN PERUSTAMISEEN
Työryhmä järjesti eri puolilla maata alueellisia kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia järjestöille yhteistyössä lääninhallitusten yhteydessä toimivien alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien kanssa.
Romanijärjestökuulemisia järjestettiin Turussa, Mikkelissä, Jyväskylässä, Oulussa ja Helsingissä.
Kuulemis- ja keskustelutilaisuuksiin osallistuivat lähes kaikki toiminnassa olevat Suomen romanijärjestöt. Tapaamisiin osallistui yhteensä noin 60 romania ja virkamiestä noin 18 eri romanijärjestöstä.
Tapaamisten tarkoitus oli keskustella laaditusta sääntöluonnoksesta ja perustella kattojärjestön tarvetta. Ennen kaikkea tarkoituksena oli kuitenkin kuulla romaniväestöä ja heidän näkemyksiään sekä ehdotuksiaan kattojärjestön perustamiseen ja tuleviin tehtäviin liittyvissä keskeisissä asioissa ja sääntöpohjan luomisessa.
Työryhmä sai hyvää palautetta tästä jalkautumisesta ja koki tapaamiset ja keskustelut erittäin merkittäviksi oman työskentelynsä sekä kattojärjestön perustamisen kannalta. Erityisesti työryhmää kehuttiin siitä, että perustamisprosessiin sisällytettiin kaikki olemassa olevat romanijärjestöt. Liiton perustamisprosessia voisikin luonnehtia kansalaisten äänen kuuntelemiseksi, joka ensimmäistä kertaa Suomen romanien historiassa antoi mahdollisuuden eri puolilla Suomea asuville romaneille tulla demokraattisesti kuulluiksi.
Perustamissääntöluonnos saatiin valmiiksi alkukeväästä ja kansallinen perustamiskokous pidettiin maaliskuussa 2007. Työryhmä piti yhteensä 10 kokousta, noin yhdeksän kuukautta kestäneen selvitystyönsä aikana.
PERUSTAMIS-KOKOUS
Perustava kokous pidettiin Hotelli Arthurin tiloissa Helsingissä kaksipäiväisenä 22-23.3.2007. Perustamiskokouksesta oli ilmoitettu Helsingin Sanomissa, romanikielisissä radiouutisissa ja kutsukirjeissä jotka lähetettiin sekä sähköpostin että kirjepostin välityksellä kaikille Suomen romanijärjestöille.
Seminaarin ensimmäinen päivä käytettiin sääntöjen ja perusteiden läpikäymiseen ja yhteiseen muokkaamiseen ja toinen päivä keskittyi itse perustavan kokouksen pitämiseen.
Kokoukseen saapui edustajia 17 eri järjestöstä ja lisäksi sitä seurasivat sekä Romaniasiain neuvottelukunnan (STM-RONK), Romaniväestön koulutusyksikön (OPH) että Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) edustajat. Kaikki osallistuneet järjestöt eivät asettaneet omia ehdokkaita eivätkä osallistuneet äänestyksiin. Järjestäjä maksoi kustakin järjestöstä yhden virallisen edustajan kulut.
Kokouksen toisena päivänä 23.3.2007, kokoontuneet järjestöt hyväksyivät yksimielisesti kattojärjestön perustamisen ja sen säännöt.
Uuden kattojärjestön nimeksi tuli: Fintiko Romano Forum (FRF) ja sen kotipaikaksi Helsinki.
FRF:n luottamushenkilövalinta siirrettiin jatkokokoukseen, joka päätettiin pitää 4. toukokuuta vuonna 2007. Tähän päädyttiin siksi, että kaikki järjestöt eivät olleet valmistautuneet seminaariin saapuessaan vielä henkilövalintoihin. Järjestöille haluttiin antaa aikaa pohtia ja tehdä omat ehdokasvalintansa.
JATKOKOKOUS
Seuraavassa toukokuun 4. päivän jatkokokouksessa järjestöt asettivat ehdokaslistalle 32 henkilöä, joista valittiin suljetuin lippuäänestyksin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä 7 hallituksen jäsentä ja 3 varajäsentä.
Hallituksen sihteeriksi valittiin yksimielisin äänin Helsingin Diakonissalaitoksen kehittämispäällikkö Johannes Niska-Virta.
Fintiko Romano Forumin – Suomen Romanifoorumin jäseneksi liittyi 14 romanijärjestöä, joista kaksi katsoo olevansa valtakunnallisia ja loput alueellisia tai paikallisia romanijärjestöjä. Maantieteellisesti järjestöt kattavat koko maan ja edustavat siten vähintään 75 % koko maan romanijärjestötahoista.
Fintiko Romano Forumi teki 4. toukokuuta kokouksessaan periaatepäätöksen hakea tukea julkisten rahapelien omistajataholta Suomen Raha-automaattiyhdistykseltä RAY:ltä kattojärjestön toiminnalle ja sen vakauttamiselle. Tavoitteena oli perustaa keskusjärjestölle oma toimisto, henkilöstö ja luoda olosuhteet, joissa sääntöjen mukaista toimintaa voidaan ylläpitää itsenäisesti.
Suomen Romanifoorumin ensimmäisen hallituksen kokoonpano:
Puheenjohtaja Miranda Vuolasranta, varapuheenjohtaja Mertsi Lindgren. Hallituksen jäsenet: Unelma Hagert, Raila Halmetoja, Allan Armas Lindberg, Leif Lindeman, Päivi Majaniemi, Mikko Roth, Tino Varjola. Varajäsenet: Mertsi Bollström, Ossi Blomerus, Henna Huttu
